The Theatre Cat-Blogi

6.8.2014
LENTÄEN MIKÄ-MIKÄ-MAAHAN JA LONTOOSEEN
Viimeinen kuva Asman Housen sisäpihalta…Nyyh, nyt on sanottu lopulliset hyvästit Lontoon asunnolle. Tuli lopulta aika kiirus, ja lensin pikaisesti yhdeksi yöksi Englantiin keräämään viimeisiä kamoja. Mutta voi sitä tavaran määrää! Pari pahvilaatikkoa postiin ja 4 matkalaukkua messiin. Tsiisus!
Asuin siis kaksi vuotta Angelissa, ja voin kertaalleen todeta, että se on yksi söpöimpiä kaupunginosia Lontoossa. Kävin vielä tsekkaamassa naapurikatuni vintagekaupat ja hypistelemässä kauniita vaatteita. (Vanhojen vaatteiden hipelöinti on meikän harrastus:D)
”No mitä sulle jäi siitä Lontoosta käteen?” Sellaista olen pari kertaa taas kuullut, vieläpä toisen taidealalla olevan suusta. Hmm. Ei musikaalinäyttelijöille oikein mitään konkreettista taida jäädä. Kroppaan jäävät ne kaikki sadat tanssitunnit. Tietoisen ja tiedostamattoman mielen sopukoihin syöpyvät näyttelijäntyön monet opit ja viidaudet. Laulussa niin taiteellinen, kuin tekninenkin puoli on tietysti jotain muuta kuin kaksi vuotta sitten.
Nyt on imetty opit sisään kuin sieni. Löytöretki on vasta alkanut. Taideopiskelija näyttää todelliset kyntensä lavalla koulun jälkeen. Silloin ei ole opettajaa, joka kertoo mikä on oikein. Apuna on vain eletty elämä, opitut asiat ja oma pää. Niillä mennään. Kädet ovat avoimet ja tyhjät, mutta taskut sitäkin täydemmät. Niistä on hyvä ammentaa!Tuliko selväksi, postauksen teema on lentäminen:) kuva joulukonsertistamme…
Viime postauksessa kerroin Pohjanmaan Brothers-musikaalista Seinäjoella. Tämän lisäksi olemme esittäneet ihanaa Peter Pan-musikaalia. Nyt on vielä muutama esitys jäljellä tätä satua! Leenana oleminen on hauskaa ja luontevaa, sillä hahmo on aika lähellä sitä, millainen olin itse pienenä:) mielikuvitusmaailmoissa viihtyvä lukutoukka nääs.
Tässä muutama Kati Särmön ottama kaunis kuva musikaalista:)

6.7.2014
KESÄTEATTERIELÄMÄÄ
Täällä taas pitkän tauon jälkeen! Riittäähän niitä teatterijuttuja, vaikka en Lontoossa enää opiskelekaan. Vietän nimittäin kesää enimmäkseen Seinäjoella. Virtaavan joen solinaa, lehtipuiden vienoa havinaa, töitä aamusta iltaan- mökkeilyarkeako? Ehei, vaan Kesäteatterielämää Törnävän Saaressa!
Hommaa tosiaan piisaa, sillä vastaan lippumyynnistä ennen esitystä, hoidan tarpeistoa, näyttelen, myyn kahvetta ja vastaan muista Kesäteatterin normiasiosta. Mutta tämä paikka ja luonto ovat aivan upeita, joten mihin sitä mökkeilyä enää tarvitaankaan:D Täällä on ihania romanttisia puusiltoja, jotka ovat melkein kuin Monet’n puutarhasta, ah!    
Samalla alueella on myös kaunis keltainen kartano!
Tällä viikolla saimme Pohjanmaan Brothers-musikaalin enskariin. Viime viikolla treenailtiin ja opeteltiin autojen yhdistämistä esitykseen.  Kuvassa Miro ja Mika treeneissä:)Kesäteatterissa hienoa on tunnelma, niin lavalla kuin takahuoneessakin. Yhteen hiileen puhaltaminen ja kaverin auttaminen korostuu kesäteatterin teossa entisestään.
Tyttöjen pukkari värikkäine peruukkeineen:)Ilmat ovat olleet mahtavat, eikä sirkustelttaamme ole tarvittu kuin bändille! Hassua, että kesäteatteri on niin suosittua juuri Suomessa, vaikka säät ovat usein aikamoisia. Taidetaan olla metsien asukkeja, luonnon helmaan on päästävä teatteriinkin:)
Musikaalissa mulla on monta hassua hahmoa, oma lempparini on pohjanmaan murteella puhuva poliisi. Onneksi työryhmässämme on myös mukana näyttelemässä aito pohjaalaanen Jaakko Seppä, joka tarkisti, että murteet menee oikein:) Alla esityskuvia tältä viikolta!Suomessa on niin paljon Kesäteattereita ja kulttuuria kesäisin, että oikein harmittaa kun aika ei riitä kaikkeen. Fiskarsin Ruukkiin olen onneksi jo ehtinyt ja Vanhan Kirjallisuuden Päiville!
3.5.2014
JOUTSENEN SIIVIN KOHTI-
Huh-huijaa, sanonpa vaan! Tuli katseltua maailman menoa neljän päivän ajan University College Hospitalin 9. kerroksesta. Mulle ei ole ikinä sattunut mitään vakavaa, mutta nyt sitten tapahtui. Viikko takaperin umpilisäkkeeni pääsi tulehtumaan aika vakavaan tilaan, joten jouduin leikkausoperaatioon. Unohdin kaiken lisäksi ottaa puhelimen sairaalaan ja kaukopuhelut eivät olleet sallittuja, joten en edes saanut aluksi sanaa kenellekään. Yksinasuminen ulkomailla ei aina ole herkkua… Mutta nyt olen kuitenkin kotona toipumassa, joten kaikki hyvin:)
Mukavampia kuulumisia sitten viime postauksen!
Näytelmämme 12 Angry Jurors esitimme Pleasance Theatressa. Yleisö oli istutettu lavan ympärille ja me näyttelijät emme poistuneet lavalta hetkeksikään, joten kokemus oli hyvin erilainen ja intiimi. Oli kyllä huippu hauskaa ja tuli sellainen olo, että pitää päästä tosiaan jo tekemään hommia. Mutta koulun penkillä istuminen alkaakin lähestyä jo loppuaan, jaiks!
Pari viikkoa sitten kävimme turistikiertueella Shakespearin Globe Teatterissa. Tuolloin oli mahdollista seurata, kun näyttelijät treenasivat miekkailukoreografiaa tulevaa näytelmää varten. En ole vielä ehtinyt nähdä esitystä kyseisessä teatterissa, mutta tänä kesänä pitää sekin vielä kokea. Tykkään itse Shakespearesta todella paljon ja yksi lempi näytelmistäni on juuri Macbeth. Lady Macbethin monologit ovat mulle monella tavalla tärkeitä, ja se onkin pieni salainen unelmaroolini:) Joten pitipä ostaa siihen liittyen matkamuistoja, tottakai!
Virallinen Acting Headshot ( jossa ei sovi hymyillä:D) on nyt myös otettu CV:tä varten. Kaikella tavalla tuntuu, että olen kasvanut täällä huimasti niin ihmisenä kuin taitelijanakin, ja en malta odottaa koulun jälkeistä elämää. Kaikki täällä on ollut aivan mieletöntä, mutta nyt uskon olevani valmis lentämään kohti uusia seikkailuja:)
Alla kuvasarja Globe Teatterista, video taisteluharkoista, matkamuistot, kasvokuva ja joutsenkamu kävelyretkeltä. Aurinkoisia kevätpäiviä!
20140503-203757.jpg
20140503-204058.jpg
20140503-204256.jpg
20140503-204310.jpg



26.3.2014
MUSIKAALI JA NÄYTELMÄN HARJOITUKSISSA
Hellurei!
Tässä jaksossa olemme keskittyneet suurimmaksi osaksi näytelmien harjoittelemiseen. Porukka on jaettu pienempiin ryhmiin ja kaikki valmistavat eri näytelmän. Olen itse mukana näytelmässä Twelve Angry Jurors, ( suom. Valamiesten ratkaisu) josta on elokuvakin joskus tehty. Kyseinen näytelmä on Englannissa hyvin tunnettu ja se pyörii itseasiassa paraikaa nytkin West Endillä.
Harjoitusprosessi on ollut hirmu hauska ja opettavainen. Meillä on todella hyvä ja innokas ohjaaja Ryan Forde- Iosco, joka tekee treenien lomassa mm. erilaisia harjoiteitta tai vie meitä roolihahmoissa puistoon. Kaksi viikkoa ensi- iltaan! Kerron sitten seuraavassa postauksessa kuinka esitys meni:)
Tällä viikolla saimme vihdoin esitettyä musikaalin Elegies, Punks and Raging Queens. Musikaalin teema pyörii synkissä tunnelmissa, mutta siinä on ripaus mustaa huumoria. Aids potilaat tai aidsiin kuolleet tulevat lavalle kertomaan tarinansa, välissä tottakai puhjetaan laulamaan;) Oma roolini oli koominen Joanna, shoppailua rakastava glamourblondi. Esitin myös hassun biisin, joka kehottaa kuluttamaan ja elämään vielä kun voi, kunhan sitten kuolee ennen laskujen saapumista. Jep, mustaa huumoria…
Olemme aloittaneet kavereiden kanssa kuntosalilla käynnin. Homma toimii itseasiassa tosi hyvin, kun menemme jo ennen koulua seiskaksi nostamaan punttia. Asiaa helpottaa se, että sali on samassa rakennuksessa kuin koulukin. Jos jää aikaa, on salin jälkeen kiva mennä lähikahvilaan ja hakea english morning tea, ja päivä alkaa pirteästi!
Eipä sen kummempia tällä kertaa:) Palataan pian asiaan!
Loppuun kuvamateriaalia
Joanna the glamour blond
Sekä kuvat kauniista kuntosalirakennuksesta ja siitä kaffilasta:)
20140325-220508.jpg
20140325-220556.jpg
20140325-220609.jpg



4.3.2014
VIIKKO BROADWAYLLA
Terveiset Nykistä:)!
Teimme kouluni kanssa viime viikolla opintomatkan New Yorkiin. Päivisin treenasimme Pearl Studiolla Broadwayammattilaisten kanssa. Illat kuluivat teatteria ja nähtävyyksiä ihmetellässä.
Pearl Studiot sijaitsevat aivan Time Squaren läheisyydessä. Studioilla on päivittäin esimerkiksi koe- esiintymisiä, tanssitunteja tai musikaaliharjoituksia. Kahdennessatoista kerroksessa sijaitsevat studiot olivat todella hienot ja valoisat, näkymät alas olivat myös makeat.
20140303-231836.jpg
20140303-231912.jpg
– Viikon aikana saimme steppitunteja John Scacchetilta.
– Jazzia opettivat mahtavat James Kinney sekä Alex Norden.
– Laulutunteja saimme Stephen Purdylta sekä ohjaaja Sam Scalamonilta.
– Lisäksi näyttelijä Michael Kostroff piti kiinostavan luennon koe- esiintymisistä.
Viikkoon mahtui paljon inspiroivia hetkiä!
Ryhmäkuva, edessä James Kinney sekä Alex Norden.
20140303-232036.jpg
Ehdin näkemään viikon aikana neljä eri teatteriesitystä.
20140303-232159.jpg
Pippin – musikaali oli täynnä sirkustemppuja ja taitavia esiintyjiä.
Aladdin- musikaali oli todellinen wau- kokemus. Kaikki mitä voi ikinä kuvitella musikaalin sisältävän, löytyy kyseisestä esityksestä! Jafarin näyttelijä on muuten mukana alkuperäisessä Disney-fimissäkin!
Sleep no more- esitys oli tajunnanräjäyttävä! Kannataa googlettaa, jos haluaa lisää tietoa tästä! Esitys on siis Twin Peaks- tyylisessä hotellissa. Katsojat saavat vaeltaa pitkin monikerroksista hotellia täysin vapaasti, naamarit kasvojensa edessä. Huoneissa on meneillään samaan aikaan erilaisia performansseja tai esityksiä, joita saa seurata vaikka sentin päässä näyttelijästä. Kun esitys loppuu, voi vaikkapa juosta näyttelijän perässä toiseen kerrokseen ja seurata miten asiat etenevät. Aiheet liikukuvat trillerimäisissä tunnelmissa; murha, tappelu, mielisairaala, autio hotelli jne. Esitystä on mahdotonta kuvata, mutta kokemus oli jotakin minkä tulen muistamaan lopun ikääni! Samanlainen esitys on muuten myös Lontoossa. Mikäli liikkuu täällä päin, niin suosittelen todella menemään!
20140303-232356.jpg
Rocky- musikaali oli hieno! Lavastus tulee voittamaan varmasti Tony- Awardin, oli ihan käsittämätön. Esityksen jälkeen tapasimme hurmaavan Rockyn näyttelijän kadulla:)
20140303-232457.jpg
Teatterihommien lisäksi ehdin näkemään oikeastaan kaikki nähtävyydet, jotka halusinkin:)
Rockefeller Center
20140303-232608.jpg
Central Park
20140303-232717.jpg
Public Library
20140303-232821.jpg
Vapauden Patsas
20140303-232933.jpg
World Trade Centerin muistomerkki
20140303-233220.jpg
Time Square
20140303-233610.jpg
Jazz- baari
20140303-233646.jpg
Brooklyn
20140303-233824.jpg
Single by Stella Dallas, vintagevaatteiden taivas Williamsburgissa
20140303-233911.jpg
Sinkkuelämää- sarjasta tuttu Magnolia Bakery;)
20140303-234050.jpg
20140303-234102.jpg
MoMa ja Water Lilies <320140303-234216.jpg
Makea cocktail baari katolla: Salon De Ning
20140303-234345.jpg
Kunnon teatteri -ja kulttuurireissu, ei voi muuta sanoa:D Matkasta jää pohdittavaa varmasti vielä pitkäksi aikaa! Tänään jatkuu koulu taas Londonissa. Antoisaa ja kulttuurintäyteistä kevättä kaikille:)!


11.1.2014
MAMMA MIAN KULISSEISSA JA MUSIKAALITÄHTIEN TAPAAMISIA
Kevät 2014, BANG! Viime aikoina koulussa on tapahtunut taas aika mielettömiä juttuja pienelle suomiflikalle.
Syksyllä yksi koulutehtävä oli tuottaa originelli esitelmä annetuista aiheista. Neljä oppilasta syystä tai toisesta onnistuivat tehtävänannossa niin hyvin, että palkinnoksi he pääsivät katsomaan Mamma Mia-musikaalia West -Endille. Olin itse nelikossa mukana ja olo oli todella etuoikeutettu.
Ennen esitystä meille oli järjestetty tapaaminen pääosatähden, Dianne Pilkingtonin kanssa backstagelle. Dianne esittää Donnan roolin musikaalissa. Ensin hän vei meidät omaan yksityiseen pukuhuoneeseensa, jossa juttelimme ja kyselimme kaikenlaista. Hän mm. kertoi, että lähes joka toinen kuukausi ohjaaja harjoituttaa naisten kohtaukset uudelleen, vaikka show on pyörinyt jo vuosia. Tämä johtuu siitä, että naiskolmikko on oikeassa elämässä keskenään niin hyviä ystäviä, että joskus jutut lavalla karkaavat liian villiksi improiluksi ja heidät pitää palauttaa ikään kuin takaisin alkuperäiseen ruotuunsa:D
Juttutuokion jälkeen hän vei meidät moikaamaan Rosien ja Tanyan esittäjiä. Hekin vaikuttivat todella mukavilta ja maanläheisiltä tyypeiltä. Sitten jatkoimme kapeita käytäviä pitkin kohti lavaa. Lavalla oli aika huisia ja tuntui kuin olisi oikeasti Kreikassa. Teatterisali itsessään oli myös todella kaunis. Abba-musiikin tähdittämä ilta oli aikas täydellinen, ja kun kumarruksissa Dianne katsoi suoraan meihin ja vilkutti hymyillen, me kaikki ilakoimme kuin pikkulapset:)
Kreikan saaristossa. Yhteiskuva Diannen kanssa ( toinen vas.) .
20140110-235753.jpg
Näkymä lavalta…
20140110-235843.jpg
Meillä on joka viikko koulussa tosiaan nämä luokkatunnit, joilla esitetään valmis laulu, ja sitten opettaja antaa kommenttia. Näillä tunneilla saamme välillä vieraileviksi opettajiksi aikamoisia nimiä. Syksyllä ensimmäisessä jaksossa opettaja oli yksi Phantom of the Operan casting director. Tällä viikolla opettajaksi pyrähti Wicked- musikaalista Nessa Rosen esittäjä, Katie Rowley!
20140111-000123.jpg
Toukokuussa West-Endille Lyric Theatreen tehdään konserttiversio Godspell musikaalista. Musikaalin säveltäjä on sama kuin hittimusikaali Wickedissä, Stephen Schwartz. Kahden viikon päästä ovat koe-esiintymiset ja meidän koulu pääsee osallistumaan niihin! Eli ensin on tanssikokeet ja jos sattuu pääseemään jatkoon, niin seuraavana päivänä pääsee laulukokeeseen. Otan taaskin koe-esiintymisen upeana kokemuksena, koska on harvinaista ylipäätään päästä West-End-shown auditioniin. Eli jännät paikat tulossa pian:)
20140111-000223.jpgHelmikuussa lähdemme opintomatkalle New Yorkiin! Teen siitä kokonaisen raapustuksen lähempänä:) Mahtavaa tammikuuta kaikille!!!


30.12.2013
JOULUN HUMINAA
Joulu tuli ja meni! On Uuden vuoden aika. Koulu jatkuu ensi viikolla. Meillä on tulossa monta jännittävää juttua; mm. musikaalien tekoa ja New Yorkin matkaa. Kerron niistä tuonnempana:) Nyt, kun on vielä hiukkasen joulumieltä, ajattelin jakaa pienen joulutarinan, jonka kirjoitin aatonaattona:)
Hyvää uutta vuotta!
20131230-231040.jpg
Olin tarkkaillut poikaa jo pitkään. Pojassa ei tuntunut aluksi olevan mitään erityistä, vain yksi surullinen ihmisen lapsi muiden onnettomien joukossa. Hän oli sukinut vaalean takkutukkansa kasvojensa peitoksi, ja kulki alati katse maahan luotuna.
Eräänä jouluisen kuun päivänä oli ollut kunnon myräkkä. Puut olivat kaatuilleet metsissä kuin kypsä ohra ja ihmiset paenneet sisätiloihin. Kaikki muut, paitsi poika. Kädet syvällä taskuissaan hän kulki päättäväisesti kohti kylän korkeinta kohtaa, Ukkosmäkeä.
Mäelle saavuttuaan hän vihdoin antoi itsensä minulle. Hän loi katseensa ylös ja haukkoi ilmaa sisäänsä nälkäisenä. Samassa tuuli heitti pellavasuortuvat pois hänen kasvojensa edestä ja minä näin kyynelten tahrimat silmät. Nuo Silmät herättivät minussa rakkauden jollaisesta olin kuullut vain puhuttavan. Isän-ja äidinrakkauden. Pienistä silmistä kuvastui niin suuri suru ja pelko elämää kohtaan, että en voinut muuta kuin antaa periksi. Minun oli otettava hänet. Tein ilmavoltin, avasin siipeni ja syöksyin kohti poikaa, joka seisoi mäellä täysin avoimena. Otin hänet syliini ja aloitin matkan painovoimaa uhmaten kohti sisaruksiani, taivasta ja avaruutta.
Ikuisuudelta tuntuneen lentomatkan jälkeen laskeuduimme fosforin hohtoiseen maahan, kuun kamaralle. Maa pöllysi askeltemme alla kuin tomusokeri. Kävelimme ääneti sokerivaipassa, kunnes saavuimme punaisen tuvan edustalle. Katselin poikaa sumeisiin silmiin, ja hän mittaili minua katsellaan mietteliään näköisenä.
– Oletko sinä enkeli? Poika kysyi.
– Sitäkin. Olen montaa asiaa. Minut tunnetaan suojelusenkelinä, rakkautena, tähtenä-
– Tähtenä? Poika keskeytti. Tarkoitatko sinä Joulun Tähteä?
– Joulun Tähti oli minun esi-isäni. Kuuluisa serafi, joka loisti Jeesuksen syntymän päivänä. Olet kuullut tarinoita, eikö totta?
Poika nyökkäsi ja syventyi taas miettimään toviksi.
– Olenko minä kuollut? Poika kysyi varovasti.
– Et tietenkään! Huudahdin.
– Missä me sitten olemme?
– Tämä on sinun unelmasi; Valkeaa puuterilunta, soma pieni mökki, ja mikä parasta; kaikkea ympäröi hiljaisuuden humina. Kuuntele.
Poika sulki silmänsä, ja minun teki mieleni siepata tuo hauras olento syliini. Äkkiä hän räväytti sumusilmänsä auki ja katseli pelästyneenä ympärilleen.
– Tämä on joku jekku! Miksi sinäkin haluat vain kiusata minua? Mitä sinä oikein haluat? Poika huusi raivoissaan.
– Kysymys kuuluu, mitä sinä itse haluat? Haluatko sinä olla onnellinen?
– Kuinka minä voisin olla onnellinen? Etkö sinä käsitä? Vanhempani menehtyivät tulipalossa, kun olin vielä kapaloissa ja siitä lähtien olen saanut asua vaivaistaloissa. En edes tiedä mitä hiljaisuus on. Äänet piinaavat minua päivin ja öin. Valitusta ja itkua.
Tänä aamuna pieni Gerda ei enää herännyt. Hävisi lopulta kamppailun ikuisesti kourivaa nälkää vastaan. Kukaan ei välitä tarpeeksi. Syksyllä Kannelmäen ukko mätäni kääreisiinsä. Märkivät haavat aiheuttivat tulehduksen. Koko talo lemusi kuolemalle. Eräänä yönä hiivin hänen luokseen aikomuksenani vaihtaa siteet itse. Turhaan, sain todeta sidetarpeiden olevan loppu. Miksei kukaan hyvä ihminen voi lahjoittaa edes rahaa siteisiin? Ja vinttikerroksesta kantautuvat äänet pitävät minut usein hereillä. Unettomien Ullako. Ylimmän kerroksen ikkunoissa on kalterit, joita nuo levottomat ihmiset kalisuttavat öisin. Yhtenä iltana olin leikkimässä pihamaalla, kun kuuliin riipivän äänen. Ääni ei ollut inhimillisen olennon. Sen täytyy olla korppi, ajattelin. Katsoin ylös ja näin vintin ikkunassa luurankomaisen naisen. Hän katsoi minuun, silmistä kuvastui pelko. Ainainen elämän pelko. Nainen perääntyi, enkä nähnyt häntä enää. Mutta lähes joka yö herään tuohon samaan valittavaan, eläimelliseen ääneen.
Tänään sain tarpeekseni ja karkasin Ukkosmäelle. Toivoin vain hiljaisuutta ja salaman tuomaa helpotusta, mutta nyt sinä olet tuonut minut tänne satuun. On kidutusta nähdä ihmisten kärsivän ja vain katsella kurjuutta päivästä toiseen. Mieluummin olisin kuollut. Poika sanoi musertuneena.
– Minä tiedän kaiken. Olen tuonut sinut tänne kuuhun, koska sinä tarvitset apua ja johdatusta. Kuljet tukka silmillä, olet uppoamassa loskaiseen surkeuteen. Jos sinua ei olisi, kuka välittäisi huutolaisista ja apua tarvitsevista? Sinulla on rakkauden ja antamisen lahja. Sinun on nostettava katseesi ylös ja kurkotettava tähtiin. Tämä paikka on vain heijastus sinun unelmastasi, mutta sinä löydät onnesi maan päältä, jos vain etsit. Avaa silmäsi maailmalle, poika. Tee unelmastasi totta!
– Kuinka minä vois-
Keskeytin hänet hellästi. Tiesin, että työni oli tehty. Puhalsin hänet ilmaan ja katsoin kuinka poika leijaili lumihiutaleiden rinnalla hitaasti kohti maata.
* * *
Palasin seuraavana talvena takaisin kylään. Poika oli kasvanut ja vahvistunut. Silmistä paistoi uho ja päättäväisyys. Poika aikoi metsälle. Seurasin kiireesti hänen peräänsä. Poika saapui kuusien ympäröimälle aukiolle. Aukion keskellä seisoi punainen mökki. Tuoksui tuore terva. Mökin edustalla oli keskeneräinen puurakennelma, jonka kimppuun poika ryhtyi oitis.
Kurkistin sisään ikkunasta, samalla varoen vastatervattuja ikkunankarmeja. Takassa loimuava tuli valaisi hämyistä tupaa. Lattialla lainehti leluja, kainalosauvoja ja ruokaa. Osa tavaroista oli sullottu kangassäkkeihin. Vilkaisin jälleen poikaa. Hän oli saanut työnsä valmiiksi. Huokaisin ihastuneena ja silmäilin valtavaa rekeä. Hän oli toteuttanut unelmansa.
Poika levitti kätensä ilmaan kuin serafi, huokaisi syvään ja itki. Kyyneleiden mukana valui maahan kaikki menneisyyden loska, nyt hän oli valmis auttamaan muita kaltaisiaan.
– Petteri! Tänne, poika! Meillä on pitkä ilta edessä ja monta poloista autettavana! Poika kutsui eläintä ja pyyki silmänsä punaiseen nuttuunsa.
Poika ei ollut enää hauras kuin lumihiutale. Hän oli mies, joka toisi iloa ihmisten lapsille vuosi vuoden jälkeen. Poro lähti vetämään lahjoilla lastattua rekeä eteenpäin. Katselin kuinka pimeä metsä nielaisi heidät sisäänsä, mutta saatoin yhä kuulla kulkusten helinän. Lopulta minut ympäröi vain humina. Hiljaisuuden ääni.
20131230-230615.jpg
20131230-230645.jpg
Kuvia joulukonsertista…


10.11.2013
VIERAITA BROAWAYLTA JA ALASTON GANDALF PUKUHUONEESSA

20131110-213639.jpg
Viime viikko oli yksi parhaimpia ja inspiroivimpia vähään aikaan! Saimme vierailevaksi tanssin opettajaksi James Kinneyn suoraan Broadwaylta.
Koreografi Bob Fosseta pidetään musiikkiteatterimaailmassa tanssin Jumalana. Hän on siis se, joka ohjasi ja loi alkuperäiset koreografiat mm. musikaaleihin: Chicago, Cabaret, Sweet Charity ja Pippin. No, on myös legendaarinen musikaali nimeltään Fosse, joka sisältää kaikkia herran kuuluisimpia numeroita. Aasin sillan kautta päästään takaisin James Kinneyhin. Eli hän oli mukana tuossa kuuluisassa Fosse- musikaalissa, joka myös filmattiin, ja näin ollen jäi meille jälkipolville katsottavaksi.
Suttuisia tanssikuvia…
20131110-213727.jpg
James opetti meille mm. tanssin ”Crunchy Granola Suite” kyseisestä Fosse-musikaalista. Alkuperäinen teos, jossa Jameskin on mukana löytyy You Tubesta ja linkki on TÄSSÄ
20131110-213858.jpg
James oli myös pienessä roolissa Strindbergin Kuolemantanssi-näytelmässä, jonka pääosassa oli Ian McKellen. Saimmekin kuulla hauskoja tarinoita muun muassa siitä, kuinka Ian vietti aikaa pukuhuoneissa mielellään täysin alasti.
Yksi ilta Ian oli kysynyt, että huvittaisiko Jamesia lähteä hänen ja poikaystävänsä kanssa illalla elokuviin. James suostui tottakai. He ottivat limusiinin alleen, ja pian James huomasi olevansa etkoilla valtavassa kattohuoneistossa lipittämässä cocktaileja ja polttelemassa yhtä sun toista. James huomasi upean flyygelin ja meni ihastelemaan soitinta lähempää. Nuottitelineellä oli Sound of Musicin käsinkirjoitettuja nuotteja. James tuumasi tovin ja oli aikeissa kysyä asiaa. ” Kyllä, me olemme Rodgers & Hammersteinin kattohuoneistossa.” , vastasi Ian tyynesti.
20131110-214003.jpg
Jonkin ajan kuluttua kolmikko pakkautui takaisin limusiiniinsa, ja he suuntasivat vihdoin elokuvateatteriin. Ian ei ollut vielä kertonut Jamesille, että mikä leffa olisi kyseessä. James astui ulos autosta teatterin edustalla ja huomasi valtavat Taru Sormusten Herrasta-julisteet. Ian oli tuonut heidät TSH:n New Yorkin ensi-iltaan!
Elokuvan käydessä koko tilanne oli ollut Jamesista aivan absurdi. Hetki sitten hän oli sanonut heipat Frodolle ja Bilbolle. Nyt Gandalf mussutti hänen toisella puolellaan popcornia ja valkokankaan suurimman räiskinnän aikana Ianin poikaystävä se veteli hirsiä, kenties ruohon rentouttavasta vaikutuksesta.
Sellaista! Mutta upea viikko siis tanssin kannalta. Helmikuussa teemme”opintomatkan” Broadwaylle ja tapaamme toivottavasti Jamesin uudelleen!
Classic radio haastatteli syyslomalla mua musiikkiteatterista. Haastattelun voi halutessaan kuunnella tästä:) 
Mukavata marraskuuta!



12.10.2013
ENSIMMÄINEN KOE-ESIINTYMINEN
Viime viikkoni oli todella mielenkiintoinen, joten ajattelin jakaa kuluneet tapahtumat täällä blogissa:)
20131012-201934.jpg
Meidät on nyt koulussa jaettu tanssitaitojen mukaan kolmeen eri ryhmään. Tanssin pääopettaja Richard Jones piti jakson alussa tanssikokeet, joissa hän testasi meidän baletti-, jazz- ja steppitaitoja. Näköjään viime vuosi tuotti tuloksia, sillä pääsiin mukaan edistyneimpien tanssiryhmään. Olen tästä tosi iloinen, sillä kun ympärillä olevat ovat niin lahjakkaita, niin se pakottaa itseäkin yrittämään ihan kympillä:) Mutta ryhmään pääsemisestä oli muutakin hyötyä…
Koulumme rehtoriin otettiin yhteyttä, että Saapasjalkakissa- musikaaliin etsitään opiskelijoita, jotka ovat myös vahvoja tanssijoita. Tästä syystä vain meidän ryhmä päätettiin lähettää koe- esiintymiseen. Tämän viimeisen kouluvuoden aikana erilaisia koe-esiintymisiä tulee luultavasti olemaan pitkin vuotta. Meitsille koko tämä juttu oli aivan uusi kokemus, joten olin tosi utelias ja innoissani näkemään millainen koko tilaisuus oikein olisi.
Kyseessä oli siis lastenmusikaali, joten silloin kannattaa aina valita jotakin iloista ja nopeahkoa laulettavaa. Minulla sattui olemaan valmiina ohjelmistossa laulu Morning Person Shrek-musikaalista, joten valitsin sen. Sitten printtasin CV:n ja kuvan, valitsin nätit vaatteet ( yllä olevat), puin asun alle tanssitrikoon ja otin mukaan kaikki tanssikenkäni. Kassialma oli valmis lähtemään ensimmäiseen koe-esiintymiseensä:D
20131012-202135.jpg
Olimme tiistai-iltapäivän normaalisti koulussa ja kolmen aikaan lähdimme sitten porukalla kohti Greenwich Theatrea. (Alue on muuten oikein nätti:)
Saavuimme teatteriin, ja neljältä paneeli aloitti kuuntelurumban. Esitimme kukin vuorollamme oman laulumme. Vain ripaus jännitystä ja rento fiilis. Osaan kappaleen vaikka unissani, joten pystyin keskittymään näyttelemispuoleen ja pitämään vain hauskaa. Laulujen jälkeen oli tanssikokeen vuoro. Koreografi opetti meille kaikille tanssin, joka piti sitten esittää paneelille. Tuskan hiessä kylpien ja tekovirne naamalla sitä tansittiin uudestaan ja uudestaan, nopeaan ja hitaaseen musiikkiin. Sitten kaikki oli ohi.
Koko päivä oli minulle tosi kiinnostava seikkailu, josta jäi käteen kiva kokemus ja tuntuma millainen oikea audition oikein on. Jatketaan puurtamista, mutta nautitaan matkasta:)
Tuurilla olen saanut puoli-ilmaisia ja ilmaisia lippuja peräti kolmeen musikaalin tällä viikolla!
-TOP HAT- Klassikko, joka on samaa genreä Singin’ in the rainin kanssa. Ei samalle tasolle yltänyt kuin Sadepisarat, mutta upeita tanssinumeroita kyllä!
-FROM HERE TO ETERNITY- Tim Ricen säveltämä uusi musikaali. Hyvä esimerkki siitä, että West Endillä menee kaiken tasoista kamaa. Odotin ihan todella, että nyt kolahtaisi, mutta ei. Huonot laulajat, mitäänsanomaton musiikki ja naurettavia ohjausratkaisuja…
20131012-202531.jpg
-BARE-Uusi rockmusikaali, joka on Rentin sukulainen. Yksi kiinostavimpia juttuja mitä olen nähnyt vähään aikaan. Musikaali on todella tumma,lähes läpisävelletty ja täynnä upeaa musaa. Päähenkilöt ovat homoseksuaaleja, jotka opiskelevat katolisessa sisäoppilaitoksessa… Ja hyvä esimerkki siitä, että usein huippua löytyy pienemmistäkin teatterista.
20131012-202902.jpg
Jos Lontoossa iskee karjalanpiirakkaruisleipäkorvapuustihimo, niin helpotus löytyy kahvilasta, jossa kävin tanskalaisen kaverini kanssa tänään: Nordic Bakery. Värikkäitä syyspäiviä:) xxx!
20131012-205948.jpg



20.9.2013

TAITEILIJAKO?
20130920-174405.jpg
Syyskuu 2013. Viimeinen vuosi Lontoon koulussa on alkanut. ” No mitäs sitten?” ” Mikä susta niinku sit tulee..?”. Kysymyksiä, joita olen kuulluut viime aikoina hyvin monta kertaa.
Vastaus on: Ei mitään. Sillä olenhan jo jotain. Taidetta ei periaatteessa voi opiskella tietyn aikaa, ja sitten olla valmis. Opiskelen musiikkiteatteria Lontoossa, jotta tulisin paremmaksi laulajaksi, tanssijaksi ja näyttelijäksi. En siksi, että kahdessa vuodessa minulla on jotkin paperit, jotka hyödyttävät uraani yhtä paljon kuin viime vuoden Anna-lehti. Uskoisin, että taiteilijaksi synnytään, eikä opita parissa vuodessa.
Pitäisi uskaltaa ylpeästi sanoa: ” Olen jo taiteilija. Nyt. Taiteilija, joka kehittää ja kehittyy koko ajan. Vuoden jälkeen mikään muu ei muutu, paitsi etten ole enää samassa opiskelupaikassa kuin nyt.” Tämän sijaan usein alan mongertamaan jotakin ympäripyöreää, vaikkei pitäisi. Ensi vuonna haen töitä kuten kaikki muutkin ihmiset. En ole valmis, kuten ei kukaan muukaan tällä alalla oleva, joka suoraan koulusta heitetään oikeaan maailmaan. Onneksi. Mikä voisi olla jännittävämpää kuin oppia uutta koko elämänsä ajan?
Elämässä on niin paljon ihmeellisiä ja inspiroivia asioita, että kaikkeen ei aika edes riitä. Koska tämä on viimeinen opiskeluvuoteni, olen kuitenkin alkanut miettiä tarkemmin, mihin haluan todella keskittyä vapaa-ajallani. Olen esim aina kirjoittanut harrastusmielessä runoja ns. päiväkirjana itseäni varten, joten mieluummin vaikka väsään niitä tai luen. Silloin ihminen on paljon enemmän auki maailmalle kuin tuijotellessaan tietokoneen ruutua.
Siispä kaikki taiteilijat ja taiteenmieliset! Älkää enää ujostelko, vaan menkää ja tehkää. Maailma on meitä kaikkia varten:)!
20130920-174634.jpg
SUDENKORENNOT
Jadenvihreät siivet kimaltavat
Soudan syvemmälle kaislikkoon
Airot laulavat
veden pintaa vasten.
Aurinko hyväilee niskaani
ja maailma on vihdoinkin
hiljaa.
Yritän huuhtoa tervalta tuoksuvat käteni
viileässä vedessä
Haju pysyy.
Sudenkorentojen Paratiisissa
ei vietetä hautajaisia
Elokuun yö
on kaasukammio.
Kuka jää
Miksi minä, miksi hän
Vihreä viidakko,
jossa ainut villipeto
on
Kuolema.


24.7.2013
KESÄINEN LONTOO

Hei taas:)! Olipas vauhdikas viikko Lontoossa, ehdin kerrankin tekemään kaiken mitä halusinkin:)
-Kävin ekaa kertaa tanssitunnilla kuuluisalla Pineapplen Studiolla.
-Pääsin vihdoin kiertelemään Camden Markettiin rokkareiden keskelle.
-Ihastelin mm. Regents Parkin ruusutarhaa.
-Näin neljä esitystä: Ylpeys ja ennakkoluulo-näytelmän, Jali ja Suklaatehdas-
musikaalin, Wag- musikaalin, ja jo toistamiseen Rock of Ages-musikaalin.
-Siskoni toiveesta kävimme peloteltavina London Dungeonissa.
-Kävimme siskon kanssa katsomassa Now You See Mee-leffan.
-Onnistuimme löytämään uuden kämpän rauhallisemmalta alueelta.
-Ja söimme liian hyvin joka päivä: D
Pineapple studiot sijaitsevat Govent Gardenissa ja tunnille saa mennä kuka vain. Tanssisalit olivat oikein tilavat ja valoisat. Irtotunti on 7puntaa, eli ei mitään kovin kallista siis.
20130724-015721.jpg
Kauan haluamani täydellinen nahkatakki löytyi rokkareidenkin suosimasta Camdenista!
20130724-015834.jpg
20130724-020030.jpg
Regents Park on yksi Lontoon kauneimpia ja suurimpa puistoja. Puistosta löytyy mm. ruusutarha, tekolampi ja ulkoilmateatteri.
20130724-020837.jpg
20130724-020901.jpg
Viehättävä kesäteatteri oli ykköskohteitani. Ylpeys ja ennakkoluulo kirja sekä tv-sarja ovat ehkä parasta maailmassa, joten näytelmäversio oli koettava myös!
20130724-020956.jpg
20130724-021020.jpg
20130724-021035.jpg
Jali ja Suklaatehdas-musikaalista povataan hittiä, kuten siskostaan Matilda-musikaalistakin. Roald Dahlin tarinat näyttävät sopivan teatterin lavalle täydellisesti. Jali ja Suklaatehdas oli visuaalisuudessaan upea.
20130724-021113.jpg
Wag- musikaalin yksi säveltäjistä, Tony, on opettajana koulussamme. Tony on auttanut mua todella paljon, ja hän on ehkä muutenkin läheisimpiä opettajia, joten halusin ehdottomasti nähdä musikaalin. Onneksi ei tarvinnut valehdella, koska musiikki oli tosi hyvä, ja haluaisin ottaa pari biisiä ihan omaankin ohjelmistoon:)
20130724-021332.jpg
Rock of Agesin näin jo jouluna, ja yhtä mahtavahan se oli edelleen!
20130724-021429.jpg
Uusi asunto on ensimmäisessä kerroksessa ja paljon rauhallisemmalla alueella. N. 50 metrin päässä asunnosta virtaa tuo ihana Regents Canal, niin on vähän vehreämmät ympäristötkin:) Syyskuuhun odottelen muuttoa sitten…
20130724-132954.jpg
Miehiä Kanaalin rannalla.
20130724-021551.jpg
Jokilaivoja.
20130724-022418.jpg
Englannissa ei mitkään mahtavat ruoat yleensä ole, että aika pitkälle mentiin pubi-tyyppisellä sapuskalla. Mutta Le Pai Quotidien on yksi lempinkahviloistani nyt. Listalla on mm. ihania ranskalaisia torttuja ja sconsseja hillon kera, nam!
Eh, tilannekuvaa…
20130724-021745.jpg
Tällä viikolla esitämme Ninni Martikaisen kanssa viimeisen kerran musikaalikonserttiamme. Keikat ovat Music Bar Palatsisa perjantai ja lauantai-iltana klo 20.00. Eli tervetuloa:)!!!
20130724-021937.jpg




19.6.2013
AIN LAULAIN TYÖTÄS TEE
20130619-011941.jpg
”Laulu on ihmisellä ikäskun toinen kieli, jolla alkaa sydämensä liikutuksia ilmotella, kun tavallinen kieli ei löydä sanoja tarpeeksensa. Semmoisia sydämen liikutuksia ovat erittäinkin ilo ja huoli, jonka tähden myös laulut enimmiten jakauvat kahteen pääosaan, ilosempiin ja huolellisempiin. On kyllä muissakin tiloissa laulu välistä syntyvä ja sopiva, ei kuitenkaan niin kuin näissä kahdessa.” -Elias Lönnrot-
Naulan kantaan, Elias! Kun tunne on niin suuri, että puhuminen ei enää riitä – on pakko laulaa! Musikaaleissa laulu tulee yleensä juuri siihen kohtaan, kun jotakin dramaattista tapahtuu, käsitellään jotakin vaikeaa asiaa, tai ollaan sekaisin onnesta/surusta; eli sellaiseen kohtaan, jossa tunne on niin väkevä, että ainoa tapa pukea se sanoiksi, on laulaminen.
Lauluun on aina jokin syy, eikä sen pitäisi olla pelkkä irrallinen temppu viihdyttää yleisöä. Teemme koulussa Cabaret-tyyppistä esitystä, jossa ei siis ole puhetta lainkaan, vain laulu-ja tanssinumeroita. Siitä huolimatta esityksessä on draaman kaari, johon vaikuttavat eniten tietysti kappalevalinnat sekä niiden järjestys. Mutta esiintyjän on tiedettävä syy omalle laululleen. Laulun takana pitäisi olla aina tarina, se tekee laulunumerosta kiinnostavan ja koskettavan.
Puhun nyt siis laulamisesta musiikkiteatterissa, en pop-konsertissa. Pop-konsertissa artisti luultavimmin tulkitsee laulut omana itsenään, kun taas musiikkiteatterissa ollaan laulun vaatimassa roolissa. Esimerkiksi, jos sama näyttelijä laulaa tyttömäisen Glindan laulun Wickedistä ja myöhemmin Fantinen dramaattisen laulun Les Miserablesista, hänen on vaihdettava täysin toiseen hahmoon, mikä taas vaikuttaa äänenväriin, tulkintaan, asenteeseen, kaikkeen!
Ehkä tärkeimmät asiat, joita opin tänä vuonna laulusta ovat juuri edellä mainittu, sekä hellittäminen klassisesta maailmasta. Klassisessa laulussa pyritään täydelliseen äänenmuodostukseen ja siihen, että ääni olisi mahdollisimman kaunis ja täyteläinen koko ajan. Aluksi belttaaminen (=musateatteritekniikka, jossa lauletaan voimakkaasti kovalla paineella, rintaäänellä) kuulosti päässäni rumalta, mutta sen ei kuulukkaan olla ns. kaunista. Musateatterissa ääni saa mennä ”rikki”, jos roolihahmo esim. sortuu itkuun, eli tunteet näkyvät äänessä konkreettisemmin kuin klassisessa. Musateatterissa laulajilla on aina mikit, joka taas sallii sen, että laulu ja fraseeraus ovat lähempänä puhetta kuin oopperassa. Myöskin vibraatto äänessä on aina syystä ja sitä käytetään paljon vähemmän kuin klassisessa. Sellaisia pieniä huomioita laulamisesta tällä erää:)
20130619-012118.jpg
20130619-012128.jpg
Viime viikolla näin tosiaan näytelmän The Cripple of Inishmaan(=Inishmaanin rampa), jossa pääosaa näytteli Daniel Radcliffe. Nokkelaa tekstiä, todella mustaa huumoria, hulluja hahmoja ja koskettavia hetkiä. Herra Radcliffe oli hyvä, ei mitään moitittavaa, mutta joku säkenöinti siitä silti puuttui. Kaverini mietti, josko syy olisi siinä, että hän on leffanäyttelijä ja tekee kaikki eleet vaan pienemmin. No, itse en ole samaa mieltä. Karisma lavalla ei vain ollut mitään verrattuna esim. kahden viikon takaiseen Sweet Bird of Youth-kokemukseeni.
20130619-012242.jpgAT THE THEATRE, PIERRE- AUGUSTE RENOIR
Tällä hetkellä kaipaa kyllä kovasti Suomen kesää ja luontoa. Kävin National Galleryssa, ja varmaan mielentilani takia kaikista eniten meikäläistä kosketti Gallen-Kallelan teos, Lake Keitele. ”–yes, you can really see the rhythm of water… Amazing.”, sanoi joku taiteenharrastaja olkani takaa, kun ihastelin suomalaista järvimaisemaa:)
20130619-012449.jpgLAKE KEITELE, AKSELI GALLEN-KALLELA

10.6.2013
NÄYTELMIÄ, KONSERTTEJA, MUSIKAALEJA
Hip-hei! Nyt on taas tullut nähtyä kaikenmoisia esityksiä. Viikko sitten kävin Suomessa ja näin vaikka mitä!
Hurriganes-musikaalin viimeinen esitys Linnanmäen Peacock-teatterissa oli hieno! Esitys toimi loistavasti myös isomassa tilassa, ja trio rokkasi edelleen yhtä upeasti kuin aiemmin keväällä.
20130610-004515.jpg
Musiikkiteatterikoulu Stagen kevätnäytös osui samalle viikolle, joten pääsin katsomaan myös sitä. Nuoret esittivät The Sound of Musicin ja aikuisten ryhmä Viulunsoittaja katolla-musikaalin. Lyhensin/sovitin viime syksynä nämä musikaalit tiukempaan muotoon, joten oli siksikin hauska seurata esityksiä, kun tiesi tekstin niin hyvin jo valmiiksi:) Kaikki oppilaat suoriutuivat urakasta kyllä hienosti!
20130610-004626.jpg
Bon Jovi piipahti sitten kivasti Suomessa, ja vanhemmilla oli sattumalta ylimääräinen lippu keikalle, joten suuntasimme Ratinaan. Viuh, keikka oli niin upea, että minusta tuli kertaheitolla täysfani! Koulumatkat menee mukavasti You Give Love a Bad Name ja Born to Me Babyn tahdissa:D
20130610-011657.jpg
20130610-011714.jpg
Palatsin kesäshow, ABBA- Dancing Queen, sai ensi-iltansa. Ehdin näkemään esityksen vielä juuri ennen Lontooseen paluuta. Päivi Selo, Päivi Lepistö, Kimmo Blom sekä Marko Lämsä vetelevät hittejä toisensa perään, niin että tanssijalka alkaa väkisinkin vipattamaan. Täydellinen hellepäivän lopetus tai sadepäivän piristys – mitä vaan- se on ABBA.
20130610-005021.jpg
Samana päivänä kun suhahdin takaisin Lontooseen suuntasimme kaverini kanssa katsomaan opettajamme Stuart Matthew Pricen musikaalikonserttia St. James Theatreen. Man, se oli täydellinen… Joillekin Jumala on vaan antanut lauluääntä isomalla kauhalla. Konsertin alaotsikko oli: The roles I’ll never play. Eli Stuart lauloi mm. naisten ohjelmistoa tai vanhempien miesten lauluja, sekä kaikkea siltä väliltä. Hieno ilta.
20130610-005114.jpg
Viime lauantaina näin Tennessee Williamssin näytelmän Sweet Bird of Youth. Jaaaa naispääosassa tuikki itse Kim Cattrall!!! Olen Sinkkuelämää-sarjan fani, joten pelkästään siksi olisi ollut hienoa nähdä tämä esitys. Mutta onneksi koko näytelmä oli itsessään loistava, ja miespääosan Seth Numrich ( myöskin Broadwaylta lainassa) oli niin huikea!
20130610-005259.jpg
Näistä sitä voi sitten ammentaa taas vähäksi aikaa, huh! Koulussa valmistellaan Cabaret-esitystä, joka sisältää tanssinumeroita, soolokappaleita sekä yhteislaulunumeroita. Hommaa on vielä paljon, erityisesti tanssipuoli kaipaa vielä putsausta, mutta vielä on muutama viikko onneksi aikaa:) Tällä viikolla alamme myöskin työstää Jelenan ja Sonjan dialogia Tsehovin Vanja-enosta, ja jakson lopussa olisi tarkoitus esittää kohtaus.
-Lempeitä kesäpäiviä, hempeitä kesäöitä –
20130610-011832.jpg


19.5.2013
MERRILY WE ROLL ALONG
20130519-191410.jpg
Apua, ihan kohta on kesä! Tämä vuosi on hujahtanut nopeasti, liian nopeasti. Koulu jatkuu onneksi vielä koko kesäkuun, mutta sitten koittaa kymmenen viikon mittainen kesäloma…glunk. Sinkkuelämäni täällä Lontoossa voi kuulostaa muista tylsältä, mutta itse en ole tuntenut olevani näin elossa koskaan. Tuntuu kuin hengittäisin pelkkää musiikkiteatteria ja sisällä sykkisi levoton metronomi, josta eivät patterit vain kulu. Luulin syksyllä, että käyn ylikierroksilla, koska kaikki on niin uutta. Nyt olen huomannut, että tämä on se tunne, kun sulla on intohimo ja jatkuva nälkä jotakin asiaa kohtaan, ja se pitää sut käynnissä:)
20130519-191651.jpg
20130519-191704.jpg
Viime viikot olemme työstäneet kahden kaverini kanssa omaa minimusikaalia. Saimme aiheeksi tehdä musikaalin Gower Championista, yhdestä aikansa kuuluisimmasta tanssija- koreografi-ohjaajasta Broadwaylla. Projektia oli todella mielenkiintoista tehdä, koska kaikki piti tehdä alusta loppuun asti itse. Kirjoitettiin kässäri, sävellettiin oma musateatterilaulu, tehtiin lavasteita ja vielä nauhoitettiin itse taustanauha laulau varten. Eniten päänvaivaa tuotti nimenomaan laulu, mutta lopulta siitä tuli tosi siisti! Muut ryhmät käyttivät taustanauhauhoissaan tietokoneohjelmia, mutta me soitimme tosiaan oikeasti kitaraa, pianoa ja alttovilulua, mistä olin oikein ylpeä,:)
20130519-192053.jpg
Meillä oli tosi hyvä porukka ja yhteishenki, joka näin intensiivisessä proggiksessa oli onni. Vietimme paljon aikaa yhdessä koulun ulkopuolella, mikä väärien ihmisten kanssa olisi saattanut johtaa ärsyyntymisiin. Yhdessä sessiossa koitimme improamalla löytää roolihenkilöitämme, mutta hepuli meinasi ottaa vallan. Kamuni keksi, että istutetaan kukin vuorollaan ”piinapenkkiin” ja haastatellaan roolihahmojamme. Siinä ne sitten pikkuhiljaa syntyivät; ex-vaimo Marge Champion sekä leski Karla Champion:D Musikaalissa jokainen sai vuorollaan esitellä omia vahvuuksiaan, esim. yksi kavereistani on loistava steppaaja, joten hänelle ujutettiin lyhyt steppisoolo, minä sain esittään yhteislaulumme lisäksi yhden soololaulun ja kolmas kaverini hoiti pari kreisiä monologia ja BOOM, meillä oli oma musikaali!
20130519-193840.jpg
20130519-193854.jpg
Merrily We Roll Along-musikaali. Loved it! Stephen Sondheimin säveltämä musiikki on aina mahtavaa, ja tämä musikaali sisältää myös yhden kauneimmista lauluista, Not a day goes by. Juoni etenee takautuvasti. Alussa ollaan vuodessa 1976, jossa päähenkilö Frank on itseään täynnä oleva rikas säveltäjä vailla todellisia ystäviä. Musikaalissa näytetään Frankin elämän tärkeimmät hetket ja paljastuu miten hän päätyi kurjaan tilaansa. Lopussa näemme, että Frankilla oli kaikki mahdollisuudet onnellisuuteen, jos hän olisi tehnyt eri valintoja, kuunnellut rakkaitaan ja pysynyt nöyränä taiteelleen. Mutta me ihmiset olemme usein tyytymättömiä siihen, mitä meillä jo on. Haluamme aina jotakin suurempaa ja ihmeellisempää, emmekä huomaa kuinka vähän onnellisuuteen loppujen lopuksi tarvitaan. Musta on varmaan tullut hermoheikko täällä, mutta kyllä esityksen lopussa kyyneleet taasen kohosivat silmiin, kaunis tarina:)
20130519-193949.jpg
Nyt kun monella kesälomat alkavat lähestyä ja joku saattaa suunnata Lontooseen, niin ajattelin listata tähän omasta mielestäni kesän kiinnostavimpia teatteriesityksiä, jotka haluaisin ainakin itse ehdottomasti nähdä!
1. THE SOUND OF MUSIC
Kaikkien tuntema klassikko aloittaa 25. heinäkuuta esitykset Regent Park Open Air theatressa. Eli tämä on mahdollista nähdä vain kesällä, koska kyseessä on ulkoilmateatteri. Rolfin roolissa on yksi opettajistamme, Stuart Matthew Price, joka ainakin tulee olemaan mieletön, joten ihan siksikin aion mennä katsomaan tämän:)
2. CHARLIE AND THE CHOCOLATE FACTORY
Roald Dahlin luoma satu saapuu vihdoin näyttämölle. Esityksen voi nähdä Drury Lane Theatre Royalissa 22. toukokuuta alkaen. Uskon, että tästä tulee aikamoinen hitti ihan pitkäksikin aikaa.
3. PRIDE AND PREJUDICE
Ihan puhenäytelmäversio Jane Austenin ihanasta romaanista tulee kesäksi myöskin Regent Park Open Air Theatreen. Esitykset alkavat pyöriä 20. kesäkuuta alkaen. Olen kuullut huhua, että Ylpeys ja ennakkoluulosta olisi tulossa musikaali lähitulevaisuudessa, sillä yksi opettajistani on ehdolla Mr. Wickhamin rooliin… Mutta siitä en tiedä vielä sen enempää:)
4. SWEET BIRD OF YOUTH
Tennessee Williamssin loistava näytelmä aloittaa 1. kesäkuuta Old Vic-teatterissa. Ja nyt on sitten mahdollisuus nähdä tähtiä, nimittäin naispääosaa saapuu esittämään itse KIM CATTRALL, joka parhaiten muistetaan roolistaan Sinkkuelämän Samanthana!
5. THE CRIPPLE OF INISHMAAN
Irlantiin sijoittuva näytelmä tulee 8. kesäkuuta Noel Coward Theatreen ja titti-dii, pääosassa toinen tähti, DANIEL RADCLIFFE. Haluan ihan mielenkiinnosta nähdä, että miten hän nyt näyttelee sitten lavalla, koska Harry Pottereissa suoritukset on aika, sanoisinko vaisuja.
6. SINGIN’ IN THE RAIN
Viimeiset mahdollisuudet nähdä tämä klassikko on nyt, sillä viimeinen esitys on jo 8. kesäkuuta! Eli, jos olet ihan juuri aikeissa tulla Lontooseen, niin tämä kannattaa ehdottomasti vielä nähdä. Esitykset Palace Theatressa.
7. TOP HAT
Jos Singin’ in the rain jää kuitenkin välistä, niin tässä on toinen saman hengen klassikko, joka ei näytä vielä loppumisen merkkejä! Esitykset pyörivät Aldwych Theatressa.
Näitä teatteri-ja musikaaliherkkuja odotellessa! Ihanaa ja aurinkoista viikkoa:)!

28.4.2013
SIIINGING
20130428-125244.jpg
Heippa! Toivottavasti olette päässeet nauttimaan aurinkoisista ilmoista ulkosalla:) Oma viikonloppuni on kulunut kirjaimellisesti neljän seinän sisällä. Miljoonat kouluhommat painavat päälle, niin minkäs teet. Hyvä puoli on se, että vaikka on koko ajan pienen stressin alla, niin harjoittelu on silti aina kivaa! Teen aina viikonlopuksi aikataulun, jotta esim. laulamiselle, replojen ja laulunsanojen opettelulle, tanssimiselle plus kaikelle muulle löytyy tarvittava aika. Musateatteri on onneksi niin monipuolista, että ei pääse kyllä missään välissä puutumaan tai tylsistymään:)

Oma laulunopettajani, Alice Fearn on tämän jakson muissa hommissa, joten meillä on sijaisena Stuart Matthew Price, Stuart on myös nyt siis luokkatunnin opettajamme tässä jaksossa.   Mieletön tenoriääni… Tästä linkistä voi kuunneella, kun Stuart vetää Riff-Raffia Rocky Horror Showssa…KLIKKAA JA KUUNTELE

Luokkatunneilla emme niinkään keskity tekniikkaan tai laulamiseen, vaan itseasiassa näyttelemiseen. Meille painotetaan jatkuvasti, että kaikki lähtee näyttelemisestä. En olisi voinut ennen uskoa kuinka pieniin paloihin laulun voi tulkinnallisesti pilkkoa. Perinteisestihän musateatterissa laululla on jokin sanoma, jokainen sana tekstissä on merkityksellinen ja laulun tehtävä on viedä näytelmän juonta jotenkin eteenpäin.
Jokaiseen kappaleeseen pitää tietää oma taustatarina, mikäli opettaja sitä kysyy. Esimerkiksi viime viikolla esitin laulun, jossa päähenkilö on rakastunut tahtomattaan erääseen mieheen. Jouduin miettimään koko stoorin, miksi tunnen näin, millainen oli edellinen parisuhteeni, mitä teen työkseni jne, vaikka koko laulussa ei näistä asioista puhutakaan. Sillä jos tunnen oman hahmoni läpikotaisin, voin vasta todella tulkita laulun sekä tehdä siitä mielenkiintoisen ja uskottavan.
20130428-130115.jpg
Yksinlaulutunneilla sitten tottakai puhumme tekniikasta ja äänenkäytöstä, mutta jopa siellä pitäisi jo ajatella tekstiä ja sitä mistä laulaa. Esim. viime viikolla Stuart sanoi aika hyvän jutun: ”You just need to bring more dynamic colours to it. Every song is about discovering things first time. It’s like, you can be singing laa-la-laa-laa, but I wanna feel what laa-la-laa-laa means.”
Saimme seuraavalle luokkatunnille aika haastavan aiheen. Meidän pitää esittää laulu, jonka teksti kertoo omasta itsestä jotakin sellaista mitä kukaan muu ei välttämättä tiedä, paljastaa pala omaa sisintä. Lisäksi pitää laulaa laulu, joka on täysin oman itsen vastakohta. Pointti on juuri siinä, että Stuart haluaa todella nähdä vahvan tulkinnan, jossa sanat koskettavat oikeasti omaa itseä. Laulun etsiminen on kyllä saanut tunteet pintaan, mikä varmaan oli tehtävän tarkoituskin. Koko viikko on mennyt enemmän tai vähemmän herkistellessä, kun on päästänyt itsensä tiettyyn haavoittuvaisuuden tilaan. Laulan siis kappaleet On the steps of the palace, musikaalista Into the Woods ja vastakohtabiisin When you got it, flaunt it, musikaalista Producers.
20130428-130209.jpg
Voisin tarinoida vielä vaikka mistä, mutta jätän toiseen kertaa, kun näyttää nyt jo olevan aika informatiivinen pläjäys:) Moro!


16.3.2013
LITTERATURE
20130316-145630.jpg
Helou pitkästä aikaa! Koulukiireet ja muutamat kirjalliset työt ovat imeneet kaikki mehut, enkä ole valitettavasti tänne blogiin ehtinyt riipustella mitään. Mutta täällä ollaan!
Tähän mennessä tämän jakson kivoin projekti on ollut Romeon ja Julian parvekekohtauksen tekeminen. Oli aika urakka opetella kohtauksen vuorosanat ulkoa muutamassa päivässä, koska kieli on hemmetin vaikeata. Shakespeare-englannin lisäksi kyseisenen kohtaus on kirjoitettu vielä sonettimuotoon, joka vaikeuttaa entisestään oppimisprosessia. Esitimme kohtauksen parini kanssa viime maanantaina ja kaikki meni kuitenkin tosi hyvin:)
20130316-145955.jpg
Shakespearea opiskellaan briteissä todella paljon, koska se on täällä kaiken teatterin pohja ja kivijalka. Ehkäpä Aleksis Kivi merkitsee meille suomalaisille kielellisesti yhtä paljon. Olen huomannut, että Shakespeare on englantilaisille opiskelijoille melkein vaikeampaa tulkita, koska he eivät lähde avamaan tekstiä harjoitusvaiheessa niin perusteellisesti, kuten meikä joutuu ulkomaalaisena väistämättä joka kerta tekemään.
Kirjallisuudesta puheen ollen, nyt on aika esitellä maailman paras kirjakauppa. FOYLES. Kauppa sijaitsee aivan ydinkeskustassa, joten turistina paikan löytää helposti. Osoite: 113 -119 Charing Cross Road. Nykyisellä paikalla kirjakauppa on toiminut vuodesta 1906. Valikoima kaupassa on valtava. Ja teatterikirjoja/ näytelmiä- no niitä todella on! Voisin viettää vaikka koko päiväni kyseisessä liikkeessä katsellen ja selaillen kirjoja. Niin, siis kirjoja tosiaan saa lukea, toisin kuin Suomessa… Viisi kerrosta tarinoita, kodikas kahvila; esimerkiksi juuri sadesäällä Foyles on erinomainen vierailukohde.
20130316-150044.jpg
Tajusin, että melkein kaikki lapsuuteni lempikirjat sattuvat muuten olemaan englantilaisten kirjailijoiden käsialaa: J. M. Barrie, Lewis Carroll, A. A. Milne, F. H. Burnett, Roald Dahl( no puoliksi norjankielinen…) ja Beatrix Potter.
20130316-150127.jpg
Pysytään melkein kirjallisuusteemassa, nimittäin viikko takaperin vietin upean illan St. James Theatressa kuunnellen uusia musikaaliteoksia. St. James Theatre eroaa muista Lontoon teattereista ja on siksi mukavaa vaihtelua. Rakennus on moderni ja valoisa mm. lasiseinien ansiosta. Itse teatterisali on aika pieni ja intiimi ja esityksetkin toteutetaan yleensä muutamalla näyttelijällä. Lisäksi kellarissa on ravintolateatteri, jossa järjestetään konsertti/stand-up-tyyppisiä esityksiä. Kaverini miesystävä sattuu olemaan Stage Manager tässä teatterissa, ja hänen kauttaan saamme todella halpoja tai joskus jopa ilmaisia lippuja esityksiin. Kontaktit ennen kaikkea :D
20130316-150205.jpg
Säveltäjä-sanoittaja-kapellimestari Richard Beadle oli järjestänyt konsertin, jossa musikaalilaulajat esittivät hänen uusimpia laulujaan. Biisit ja lyriikat olivat todella nerokkaita. Olo konsertissa oli epätodellinen. En voinut käsittää, että tässä sitä istutaan rosé-lasi käpälässä keskellä yhtä maailman hienointa kaupunkia ja kuunnellaan toinen toistaan taitavampia West End-tähtiä, joista yksi sattuu olemaan oma laulun opettajani. Edelleen yksi hienoin asia koulussani on se, että opettajat ovat huippulahjakkaita ja heidät voi nähdä opettajan roolin lisäksi myös lavalla. Se, jos mikä on inspiroivaa!


12.2.2013

TIME TRAVEL TO VICTORIAN ERA

20130215-224743.jpg
Terve! Taas on yksi jakso koulussa saatu päätökseen ja pääsen viettämään viikoksi hiihtolomaa Suomeen, jee! Koko ajan on ollut ollut niin paljon hommaa, että ei edes ole ehtinyt huomaamaan kuinka väsynyt oikeasti onkaan, eli tulee kyllä tarpeeseen tämä viikon paussi!
20130215-225046.jpg
Perjantain näyttelijäntyön tunneilla elimme kuin viktoriaanisella aikakaudella. Eli työskentelimme mm. Oscar Wilden näytelmien parissa. Viimeiselle tunnille meidän tuli valmistaa ”esitelmä” annetusta aiheesta. Esitys oli samalla loppukoe, josta saamme palautteen myöhemmin.
20130215-225332.jpg
Minä sain estelmän aiheeksi näytelmäkirjailija Arthur Wing Pineron. Rakastan tällaisia tehtäviä, joissa saa käyttää omaa luovuutta, joten otin homman aika vakavasti :D Tutkin herrasta kaiken mahdollisen mitä löysin sekä luin hänen kuuluisimman draamansa The Second Mrs. Tanquerayn. Henkilökohtaisesti olen aina vihannut esitelmien pitämistä koulussa jne, koska en kestä tönöttää muiden edessä omana itsenäni. Noh, ratkaisin tämän pulman siten, että päätin tehdä monologin. Väsäsin ensin itse monologin, jossa esitin kirjailijaa, luikertelin unikuvan tavoin hänen näytelmänsä päähenkilöksi ja päätin esityksen Mrs. Tanquerayn viimeiseen monologiin ennen itsemurhaa. Eli esitin yhden monologin aikana sekä miestä että naista :D
20130215-225414.jpg
Koko prosessi oli kuin suuri leikki! Tutkin, miten ihmiset pukeutuivat tuolloin ja yritin etsiä samantyyppiset releet itsellenikin. Halusin myöskin polttaa sikaria miehenä, joten piti käydä vähän ostoksilla:” Hi…erm…I’m not a smoker, but I need cigarettes… Thin ones…I don’t know…whatever…the cheapest ones..?”
Jep. Olen varmaan maailman lapsellisin ihminen, mutta minusta oli niin ihanaa leikkiä olevani viktoriaanisella aikakaudella.
20130215-225813.jpg
Olen katsonut taas sadatta kertaa uudestaan Ylpeys ja Ennakkoluulo,- sekä North & South-minisarjat, ja ah! Mä olen syntynyt niin väärälle aikakaudelle. Viktoriaaninen aikakausi oli niin qool!  Ja Richard Armitage on hyvä näyttelijä…
20130215-230226.jpg
Kävimme koulun kanssa katsomassa Monty Phytonin Spamalot-musikaalin. Olen treenannut nyt yhtä sairaan hauskaa kappaletta (Whatever happened to my part) kyseisestä musikaalista, joten oli kiva nähdä laulu myös livenä. Musikaali on pelkkää komediaa alusta loppuun. Kaikki eivät välttämättä tykkää tällaisesta pelleilymeiningistä, mutta minusta esitys oli oikein hulvaton! Esityksessä esim. parodioidaan musikaalikliseitä, ja jos ei ole nähnyt musikaaleja ennen, niin vitsit eivät välttämättä aukea niin hyvin. Mutta tosi hauska esitys minun mielestäni:) ensimmäinen laulu on nimeltään Finland, jossa suomalaiset imbesillit tanssivat kansallispuvuissa ja läiskivät toisiaan kaloilla kasvoille! Heh, hieman nauratti :D
20130215-230452.jpg
Meitsi saa nauttia nyt taas hetken Suomen talvesta, palaillaan pian! Mukavia helmikuun päiviä teille kaikille <3


2.2.2013
THE GHOSTLY STREETS OF LONDON
Moikkelis! Kauhiaa vauhtia se aika rientää, nyt onkin jo helmikuu! Olen ehtinyt katsoa pari teatteriesitystä, mutta muuten kaikki aika on mennyt enemmän tai vähemmän koulujuttujen parissa. Saatiin muuten kaksi viikkoa sitten Lontooseenkin ekat lumisateet! Ja kaupunki hiljeni. Ihmiset piiloutuivat sisälle, junat lakkasivat osittain kulkemasta… Joo-o :D
20130201-233115.jpg
Kerroin edellisessä postauksessa rep. tuntien alkamisesta. No nyt niitä on jokunen kerta ollut, ja ovat kyllä osoittautuneet todella hyödyllisisksi. Joka viikko pitää siis olla uusi kappale esitettävänä, joka on minusta tosi hyvä juttu. Näin on vain pakko saada kappale viikossa esiintymiskuntoon, koska oikeassakin elämässä biisejä pitää sitten omaksua nopeasti. Samalla tulee myös kartutettua lauluohjelmistoa tulevaisuutta varten:)
Näyttelijäntyön tunneilla on tässä jaksossa tosiaan päästy työstämään aika paljon monologeja. Niiden kanssa on vähän samalla periaattella menty kuin rep. tunneillakin, eli joka tunnille on opittava uusi monologi. Monologi esitetään koko luokalle, sitten opettaja sanoo kommenttinsa ja työstää kappaletta oppilaan kanssa. Olen itse esittänyt nyt monologeja mm. Macbethistä, Hamletista, Näköala sillalta-näytelmästä, sekä Terry Johnsonin komediasta Cleo, Camping, Emmanuelle and Dick.
20130201-233400.jpg
Koulun opetuksessa näkyy koe-esiintymiskeskeisyys hyvin vahvasti. Englannissahan näyttelijät eivät ole vakituisella kiinnityksellä teattereissa, vaan jokaiseen produktioon haetaan uudet näyttelijät koe-esiintymisten kautta. Kilpailu on kovaa. Tästä syystä meilläkin teetetään usein erilaisia audition-harjoituksia.
Esimerkiksi tanssitunneilla opettaja opettaa lyhyessä ajassa koreografian ja sitten oppilaan pitää esittää tanssi kuin olisi koe-esiintymisessä; hymyillä, osata askeleet ja toivoa parasta :D Tällä viikolla meillä oli ohjaaja Kate Golledge pitämässä ”mock auditionia” laulussa. Tilanne oli kuin oikeassakin koe-esiintymisessä. Meidän piti olla pukeutunut hienosti, esittätyä ohjaajalle ja laulaa oma laulu. Jälkikäteen saimme kirjallisen palautteen Katelta.
20130201-233603.jpg
Juu kävin tosiaan katsomassa pari viikkoa sitten Singin’ in the rain-musikaalin! Nauroin koko ajan:) paketti oli aivan täydellinen. Etenkin miespääosien esittäjät olivat ihan sairaan hyviä. Sadekohtauksissa lavalla sataa aivan oikeaa vettä, jota tanssijat potkivat eturiviläisten päälle. Eli, jos haluat pysyä kuivana, älä osta paikkoja eteen :D
20130201-233702.jpg
Viikko sitten kävin katsomassa The Woman in Black-jännitysnäytelmän Fortune Theatressa, Govent Gardenissa. Olin nähnyt aiemmin kyseisen kauhuelokuvan, jonka pääosassa on Daniel Radcliffe. Noh, teatteriversiossa on kyllä hieman parempi näyttelijä hommissa… Näytelmä oli aivan erilainen kuin osasin odottaa, sillä se oli toteutettu vain kahdella näyttelijällä. Lavastuskin oli todella pelkistetty. Ääniefektit näyttelivät isoa osaa.
20130201-233801.jpg
Minusta oli hienoa huomata, että näytelmä täytti kaikki kauhunäytelmän vaatimukset ilman mitään järjettömiä erikoistehosteita. Tunnelma vanhassa teatterissa oli niin paljon intensiivisempi ja jännittävämpi, että mikään nykypäivän verinen kauhuelokuva ei tule koskaan voittamaan teatterin taikaa ja ihmisen omaa mielikuvitusta.
Esityksen jälkeen astun ulos hämärtyville Lontoon kaduille, jossain kauempana soivat kirkonkellot, katselen vastaantulevia ihmisiä kuin aaveita, ja mietin: Wow, mä rakastan teatteria.

14.1.2013
PLAYS... AND MORE PLAYS

Heips! Vuosi 2013 on pärähtänyt jo kunnolla käyntiin ja koulussakin on tullut oltua jo viikon päivät. Joululomani kesti kolme viikkoa ja vietin tuon koko ajan kauniin lumisessa Suomessa. Kun saavuin loman jälkeen takaisin Lontooseen, aurinko paistoi niin, että talvitakki oli heitettävä hetkeksi mäkeen. Näyttää siltä, että Englannissa on todella vain yksi vuodenaika:D
Ensimmäinen viikko koulussa oli kuin kylmä suihku, sillä otteet ovat koventuneet entisestään. Varsinkin monologeja ja lauluja pitää omaksua nyt paljon, ja nopeasti. Ensimmäisen viikon jälkeen tuli seuraavien näytelmien olla luettuna: Nukkekoti- Ibsen, Hedda Gabler- Ibsen, Each in his own way- Pirandello, Näköala sillalta- Miller, The Importance of Being Earnest- Oscar Wilde sekä Romeo ja Julia- Shakespeare. Jos pitäisi valita suosikki, niin Nukkekoti oli ehdottomasti aivan ihana, lukekaa!
20130113-230838.jpg
Meillä on tässä jaksossa myös paljon uusia jänniä aineita, joita ei siis vielä syksyllä ollut. Mahtavat Shakespeare-tunnit jatkuvat, mutta niiden lisäksi nyt on erikseen vielä klassikoihin erikoistunut opettaja. Näillä tunneilla käsitellään juurikin Ibseniä:) Uutta näyttelijäntyön puolella on myös amerikkalaisen aksentin opetteleminen. Sitä varten on jälleen uusi opettaja. Ensimmäisellä tunnilla menimme kohtauksia Grease-musikaalista ja ensi tunnille piti harjoitella amerikkalainen monologi, jonka avulla voidaan sitten aksenttia hioa.
Laulussa yksinlaulu- ja ryhmätunnit jatkuvat edelleen, mutta niiden rinnalle ovat nyt tulleet Repertoire classit! Joka viikko pitää olla uusi laulu hanskassa, joka esitetään muulle ryhmälle ja koulun rehtorille. Rehtori, Kenneth Avery-Clark, on siis itse laulaja ja näyttelijä. Yhden kerran jälkeen voin sanoa, että tiistait tulevat olemaan tästä lähtien meikäläisen jännittävimpiä päiviä!
Tähän loppuun ajattelin kertoa vähän alueesta, jossa asustelen:) Paikan nimi on Angel ja kämppäni sijaitsee Chapel Marketissa. Chapel Market on tori, joka on auki kuutena päivänä viikossa, eli kadulla riittää vilinää ja vilskettä aamusta iltaan.
20130113-231801.jpg
Angel on todella kaunis ja viihtyisä paikka, josta löytyy paljon kivoja kahviloita, pubeja ja ravintoloita. Pienestä kauppakeskuksesta löytyy myös vaatekauppoja sekä elokuvateatteri. Käyn ydinkeskustassa ehkä n. kerran viikossa, jos tarvitsen nuotteja tai kirjoja, mutta muuten kaikki asiat hoituvatkin Angelissa:) Lempi paikkani on suloinen katu nimeltä Camden Passage. Katu on täynnä kaikkea mielenkiintoista ja ihastuttavaa antiikki-ja vintageharrastajille. Kadulla on myös paljon pieniä puoteja, suklaamyymälä ja kahviloita. Että, jos joskus eksytte hoodeille, niin kannattaa käydä tutustumassa Angeliin! Talvista tammikuun jatkoa kaikille:)!
20130113-234253.jpg


21.12.2012

MERRY CHRISTMAS


Moikka! Lontoosta löytyy paljon kiinnostavia kauppoja. Teatterin ystäville voisin vinkata kaksi omaa suosikkiani :-)
Chapell of Bond Street
Kaunein musiikkikauppa, jossa olen koskaan käynyt. Yläkerta on omistettu arvokkaille ja hienoille soittimille. Itse suuntaan aina alakertaan, jossa hyllyt notkuvat nuottikirjoista. Musikaalinuottien valikoima kaupassa on ihan valtava!


Suomessa olen tottunut siihen, että edes kirjastosta ei meinaa löytyä kymmentä vihkoa enempää musikaaliteoksia, siksi Chapell of Bond Streetin tarjonta tuntuu uskomattomalta, kun nuotteja on todella hyllykaupalla! Nuotteja on mahdollista tilata myös nettikaupasta. Liike sijaitsee aivan Oxford Streetin läheisyydessä osoitteessa:
Chappell of Bond Street
152-160 Wardour Street
Soho
London
W1F 8YA

National Theatre Bookshop
Pieni ja valoisa kirjakauppa National Theatren yhteydessä. Kaupassa on mittava valikoima näytelmiä, näyttelijäntyönoppaita, elämäkertoja ja vaikka mitä muuta kiinnostavaa. Ostin viimeksi aivan ihanan kirjan: The complete works of William Shakespeare. Teoksessa on siis kaikki Mestarin näytelmät yksissä kansissa. Keräilykappaleen ulkonäköön on panostettu, sillä sivujen reunat ja kannet on koristeltu kullalla. Suosittelen tutustumaan kauppaan ja samalla tulee tietysti nähtyä valtava National Theatrekin!
National Theatre
Upper Ground
South Bank
London SE1 9PX

Kävin muuten vähän aika sitten katsomassa musikaalin, The Rock of Ages. Näin elokuvan aiemmin syksyllä, mutta omasta mielestäni esitys toimi vielä paljon paremmin näyttämöllä. Jos haluaa nauraa, pitää hauskaa ja nauttia 80-luvun rokista, kannattaa mennä ehdottomasti katsomaan tämä musikaali! Erityisesti Tim Hower ja Ross Hunter miespääosissa lauloivat upeasti. Musikaalissa kuullaan mm. seuraavat hitit: Don’t Stop Believin’, We Built This City, The Final Countdown, Wanted Dead or Alive, Here I Go Again, Can’t Fight This Feeling and I Want To Know What Love Is.
Viimeinen jakso koulussa oli edellistä rankempi, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Christie Millerin tunneilla aloimme harjoitella näytelmää A Christmas Carol ( Saiturin joulu), jonka esitimme viimeisellä viikolla ennen lomaa. Yksi rooleistani oli Jacob Marleyn kummitus :D , jota oli kyllä hauskaa tehdä. Kerran viikossa saimme myös Shakespeare-opetusta. Työskentelimme parini kanssa Macbethin parissa, joka on yksi lempinäytelmistäni! Tunnit olivat todella inspiroivia ja antoivat aina paljon ajateltavaa koko viikoksi. Viimeisellä viikolla koulussa oli Joulukonsertti. Esiintyjät konserttiin valittiin koe-esiintymisten kautta. Pääsin esittämään ihanan Once upon a December-laulun Anastasiasta. Kappaleeseen sopi alttoviulu niin hyvin, että päätin antaa sillekin mahdollisuuden olla esityksessä mukana :D
<3 Rauhallista, lämmintä, iloista ja piparientuoksuista joulua kaikille <3





17.11.2012

JOULUTUNNELMIA...





Heipparallaa! Koska tanssi on tärkeä osa musiikkiteatteria,voisin nyt omistaa yhden kappaleen sille, sekä mahtavalle jazz opettajallemme, Alex Forsterille.
Alex ei ole pelkästään loistava tanssija, vaan myös laulaja ja näyttelijä. Hän on ollut mukana mm. seuraavissa Wes End produktioissa: We Will Rock you, Joseph and the Amazing Technicolor Dreamcoat sekä Sunset Boulevard. Alex on sanallasanoen hulvaton persoona, mutta samalla koko koulun vaativin opettaja.
Tekniikan lisäksi opettelemme jatkuvasti uusia koreografioita, jotka on pidettävä mielessä koko ajan. Alex saattaa kysyä pistokokeenomaisesti minkä tahansa tanssin aivan yllättäen, ja liikkeet on pakko muistaa. Viimeisimmät tanssit, joita olemme tehneet ovat One vision/Radio Ga Ga We Will Rock you-musikaalista sekä Jellicle Ball Cats-musikaalista, ihan mahtavia molemmat!
Vaikka ilma on vielä lämmin, eikä lumesta ole vielä tietoakaan, niin jouluun britit osaavat kyllä valmistautua. Ihmiset hörppivät Starbucksin joulukahveja, Oxford Street on saanut satumaiset jouluvalot ylleen, joulumusikaalit pyörivät teattereissa ja 23.11. Hyde Parkkiin avataan Winter Wonderland! Winter Wonderlandiin tulee mm. suuri luistinrata, sirkusteltta, huvipuistolaitteita ja joulupuoteja. Ihmeemasta löytyvät tietysti myös Joulupukki tonttuinensa. Odotan itse jo ihan innoissani puiston aukeamista:)!
Charles Dickensin kirjoittama A Christmas Carol, eli Saiturin joulu-tarina on Englannissa todella suosittu. Tarinasta on tottakai tehty myös musikaali, Scrooge the Musical, jota aiommekin mennä luokkakavereideni kanssa katsomaan! Näytelmäversio näyttää pyörivän tällä hetkellä muuten myös Tampereen Teatterissa. Hei oikein mukavia joulunodotustunnelmia teillekin kaikille:)!


27.10.2012

KIIRE KIIRE KIIRE


En ole valitettavasti ehtinyt päivitellä blogia aktiivisesti koulukiireiden takia, pahoittelut siitä! Nyt alkoi syysloma ja lennän tänään viikoksi Suomeen, jipii!
Koulu ja opiskelu on edelleen uskomattoman hienoa, mutta todella raskasta. Yleensä päiväni alkavat n. kahdeksalta, jolloin harjoittelen tanssia tunnin ennen koulun alkua. Koulupäivä päättyy viideltä ja illalla on vielä tehtävä n. kaksi tuntia kotiläksyjä seuraava päivää varten. Koulu on kuin huumetta. Nukkumaan mennessä käyn edelleen ylikierroksilla päivän tapahtumista, näen unia koreografioista ja odotan vain, että uusi koulupäivä koittaisi mahdollisimman nopeasti. Saa nähdä aiheuttaako tämä viikon tauko vieroitusoireita:D
Ensimmäisen jakson näyttelijäntyön tunneilla tutkimme mm. isojen hahmojen luomista. Inspiraatiota haimme vanhoista mykkäelokuvista (Charlie Chaplin, Nosferatu). Viimeisellä viikolla meidän oli määrä esittää ja luoda itse oma mykkä kauhunäytelmä. Päätimme tehdä oman version Dracula-tarinasta. Näytelmästä tuli hauska, mutta vielä hauskempaa oli näytellä hullua naisvamppyyria, joka ilmestyy Draculan kanssa keskelle Lontoota!
Viimeisimmät näkemäni teatteriesitykset ovat olleet Chost-musikaali, Shrek-musikaali sekä Bully Boy-näytelmä. Chost-musikaali on siis tehty samannimisen elokuvan pohjalta ja juoni on pitkälti sama. Olin ehkä kuullut liikaa kehuja kyseisestä esityksestä ja odotin jotain todella upeaa. Esitys oli hieno, mutta musiikillisesti aika tasapaksu. Ns. hittibiisejä ei tuntunut löytyvän.
Myös Shrek-musikaali perustuu lasten suosittuun animaatioon. Esitys oli hauska ja satuhahmot oli toteutettu hienosti. Erityisesti valtava laulava lohikäärme oli makea! Oma laulunopettajani esitti Sugar Plum Fairya ja Piparkakku-ukkoa, mikä teki katselemisesta aikas mielenkiinoista:) Hän on myös naispääroolin understudy.
Ettei tulisi kilometrin pituinen teksti, lopetan tähän ja jatkan taas toisella kertaa:) Ihania lokakuun viimeisiä päiviä kaikille, syökää kurpitsaa!




23.9.2012
MY FIRST WEEK IN LONDON
Jep, nyt on ensimmäinen viikko Lontoossa takana:) Täytyy sanoa, että koulu on aivan fantastisen mahtava! Kaikki on paljon hienompaa kuin olisin koskaan osannut kuvitella. Koska jokainen tunti ja päivä koulussa on täysin erilainen, on oltava koko ajan varuillaan, sillä nurkan takana odottaa aina toinen toistaan hankalampi harjoitus tai koreografia.
Meillä on joka päivä vähintään yksi tanssitunti. Tärkein tanssilaji musiikkiteatterissa on jazz, joten sitä on neljä kertaa vikossa. Jazzin opettajana meillä on Alex Forster. Hän on myös koko tanssipuolen johtaja. Alex on koulun opettajista ehkä kaikista vaativin ja kotiläksyt pitää olla todellakin tehtynä! Mutta kerron hänestä lisää toisella kertaa.Meillä on siis joka viikko balettia, jazzia, nykytanssia, musiikkiteatterijazzia, steppiä ja boot camp. Ihmettelen, jos ei ole vuoden aikana meikäläisellä kunto kohentunut!
Tanssituntien lisäksi päivät kuluvat mm. Näyttelijäntyön,-teatterihistorian,-äänenkäytön,-ensemblelaulun,-musiikinteorian-ja yksinlauluntunneilla. Koulupäivän jälkeen tuntee todella tehneensä töitä!
Eilen kävin katsomassa Her Majesty’s Theatressa The Phantom of the Opera-musikaalin. En tiedä mikä voi olla hienompaa: Lavalla on tuhannen kynttilän meri, savukoneella luotu sumuinen vesi höyryää, vettä pitkin lipuu vene, jolla Phantom kuljettaa Christineä ja taustalla soi TÄYSILLÄ maailman hienoin kappale, Phantom of the Opera.

Esitys oli mykistävin kokemus vähään aikaan. Olin vedet silmissä lähes koko ajan, koska kaikki oli vain niin kaunista ja hienoa. Lontoossa käyvien kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa tämä kaikkien aikojen musikaaliklassikko, joka viettää nyt 25-vuotisjuhlavuottaan!

14.9.2012
GOODBYE FINLAND!

Heipä-hei! Kesä vierähti taas hurjaa vauhtia ja syksy on totisesti alkanut. Mutta hyvä niin, loppuupahan tämä ahdistava jännityksensekainen odotus vihdoinkin :-)Viimeiset kaksi viikkoa ovat menneet tiiviisti koulutehtävien parissa. Saimme koulusta sähköpostia, että kahdessa viikossa pitäisi saada hanskaan kaksi monologia, kaksi uutta laulua sekä lukea kaksi näyttelemisen oppikirjaa.
Toinen monologeista sai olla onneksi sama kuin pääsykokeissa ja toisen piti olla pätkä jostakin nykyaikaisesta näytelmästä. Palautin mieleeni Salaisesta puutarhasta Maryn ja punarinnan ”dialogin” ja marssin kirjastoon etsimään uudempaa tekstiä. Valitsin Ben Eltonin kirjoittaman The Silly Cow-näytelmän. Näytelmä on hauska ja siinä on montaa hyvää pätkää, jotka sopivat esimerkiksi pääsykoetilanteisiin. Valitsin itselleni kohdan, jossa päähenkilö on sitonut työnantajansa tuoliin. Päähenkilö on näyttelijä, jonka uran tuoliin sidottu nainen on yrittänyt pilata. Päähenkilö paljastaa naiselle mielettömän kostojuonensa. Juoni on monimutkainen selittää ja varsinkin näytelmän loppu on hyvällä tavalla aivan päätön! Suosittelen kyllä lukemaan näytelmän, hauska on :-)
Valitsin lauluiksi kaksi aivan erilaista kappaletta. Toinen lauluista on  I get a kick out of you, joka on Anything goes-musikaalista. Kappale tunnetaan ehkä paremmin Frank Sinatran esittämänä, vaikka onkin alunperin naisten laulu. Ja toinen kappale on Think of me, joka on Phantom of the Opera-musikaalista.
Luettavat kirjat löytyivät englanniksi ja suomeksi. Molemmat oppaat ovat David Mametin kirjoittamia: ”Elokuvan tekemisestä ja kolme tapaa käyttää veistä” sekä ”Tosi ja epätosi-arkijärkeä ja harhaoppia näyttelijälle”. Mamet on pääasiassa Stanislavskin oppeja vastaan, eikä hän usko ns. teorioihin tai turhanpäiväiseen analysointiin näyttelemisessä. Ihan mielenkiintoisia teoksia olivat molemmat, löytynevät varmasti kirjastosta kummatkin :-)
Nyt on sitten matkalaukku ja alttoviulu valmiina huomiseen lähtöön! Olo on samaan aikaan haikea rakkaiden asioiden jäädessä Suomeen, ja iloisen jännittynyt tulevista seikkailuista. Tämä on suurin muutos, mitä olen kokenut koko pienen elämäni aikana, mutta joskus on vain pakko uskaltaa tehdä isoja päätöksiä. Makeaa omenoiden tuoksuista syksyä kaikille Suomeen, palaan asiaan taas ensi viikolla :-) !


27.8.2012 
MUSIIKKITEATTERIA OPISKELEMAAN...

Terve taas! Ajattelin, että joitakuita saattaisi kiinnostaa, minkälaisia musiikkiteatterikoulujen pääsykokeet Englannissa yleensä ovat, joten tässä tulisi nyt hieman tietoa :-)
Englannissa on valtavasti erilaisia musiikkiteatterikouluja ja valinnanvaraa on paljon. Toiset koulut ovat vahvasti tanssipainotteisia, joihin hakeminen edellyttääkin pitkää tanssitaustaa/osaamista. Jos pääsykokeissa vaaditaan kärkitossut, tiedät koulun olevan tällainen :-D Sitten on paljon kouluja, joissa keskitytään yhtä paljon laulamiseen, tanssimiseen sekä näyttelemiseen.
Yleensä pääsykokeisiin tulee valmistaa 2-3 musikaalikappaletta. Kappaleiden halutaan olevan tyyliltään ja luonteeltaan keskenään mahdollisimman erilaisia. Kappaleiksi kannattaa valita mieluummin sellaisia, joissa pääsee näyttämään myös omia näyttelijäntaitojaan, sillä raati etsii musikaalinäyttelijää, ei Idols- laulajaa.
Näyttelijäntyön osaamista testataan yleensä improvisaatiotehtävillä ja etukäteen valmistettavilla monologeilla. Monologit tietysti vaihtelevat kouluittain. Toiset haluavat Shakepearea ja toiset taas eivät missään nimessä. Usein kuitenkin monologienkin halutaan olevan keskenään erilaisia. Itse esimerkiksi esitin Macbethistä Lady Macbethin unissakävelykohtauksen ja iloisen katkelman näytelmästä Salainen Puutarha. Raati haluaa nähdä hakijasta mahdollisimman monta puolta.
Tanssiosuus menee yleensä niin, että hakijoille annetaan esimerkiksi vartti aikaa oppia uusi koreografia, joka lopuksi esitetään raadille. Lisäksi saatetaan pyytää esittämään tiettyjä liikkeitä diagonaalilinjalla, kulmasta kulmaan liikkuen. Tanssilajina on useimmiten jazz.

Kuvassa lontoolasen leipomon näyteikkuna.


20.8. 2012
BLOGIN AVAJAISET, HIP-HURAA!




Töttöröö ja tervetuloa! Päätin sitten minäkin liittyä nettipäiväkirjailijoiden runsaaseen joukkoon, hih! Olen seurannut aika paljon erilaisia blogeja itsekin, mutta en ole ainakaan vielä törmännyt kovin moneen blogiin, jotka käsittelisivät myös teatteria. Mainittakoon poikkeuksena, että http://www.teatterikarpanen.blogspot.fi/  kyllä arvostelee ja kirjoittaa teatterista aktiivisesti :-). Mutta tilaa toisellekin teatteriaiheiselle blogille siis näyttäisi löytyvän!
Tarkoitukseni olisi kirjoitella tänne kaikesta teatteriin liittyvästä ja sen opiskelusta. Mutta koska olen kulttuurin suhteen lähes kaikkiruokainen, haluaisin myös kirjoittaa laaja-alaisesti niin klassisesta musiikista kuin vaikkapa taidenäyttelyistäkin. Lisäksi tietysti tulen raapustelemaan muuten vain kuulumisistani ja elämisestä toisessa maassa.
Kerrottakoon vielä tässäkin, eli olen muuttamassa ensikuussa Lontooseen, jossa aloitan musiikkiteatteriopinnot American Musical Theatre Academyssä. Kouluni alkaa 17.9. ja nyt jännittää jo kyllä melkoisesti! Kolmekymmentäsivuinen ”Welcoming-package” saapui noin viikko sitten. Nivaskassa on tarkat ohjeet esimerkiksi etukäteen tehtävistä hankinnoista. Tällä viikolla olisi tarkoitus kerätä kokoon kaikki tarvittavat tanssikengät ja asut… Ja niitä on paljon! Steppi, – baletti, – jazz ja nykytanssitunneilla varusteet kun eivät voi olla aivan samat :-D
Ensi vuosi tulee olemaan varmasti elämäni jännittävin ja erilaisin! Koko ikäni olen harjoitellut alttoviulua päivittäin ja valmistanut joka viikko jotain näytettävää opettajalle. Nyt kun soittotunnit jäävät hetkeksi tauolle, on tunne vähintäänkin outo. Soittamisessa tehdään suurimman osan aikaa töitä yksin harjoituskopissa, mutta teatterin opiskelussa kaikki tunnit, laulua lukuun ottamatta, ovat ryhmässä. Tällaiselle yksin viihtyvälle muutos tekeekin varmaan ihan hyvää :-). Lisäksi muutan syksyllä ensimmäistä kertaa yksin asumaan, jaiks! Muutin aikoinaan kotoa suoraan poikaystävän luokse, mutta nyt sitten pääsee maistamaan arkea ihan itsekseenkin.
Yritän kirjoitella tänne mahdollisimman usein :-). Jahka pääsen Lontooseen, kulttuurin ytimeen ja teatterien paratiisiin, luulisi mielenkiintoisia jutun aiheita ainakin riittävän! Ihanaa viikkoa kaikille :-)